Pieni ja leppoisa, omaan käyttöön rakennettu talli ja sen asukit pitävät mukavasti tuntuman arkisiin hevosrutiineihin. Nykyinen tallimme valmistui syksyllä -07 tänne Saarekkeen kotipihan navettarakennukseen. Ensisijaisesti koko talli rakennettiin vanhan, uskollisen työkaverini Oskun eläkepäiviä varten.
Persoonallinen vanhaherra ehti olla parinkymmenen työvuotensa aikana mukana niin tunti- kuin kilpahevosena sekä este- (100- 120cm) että koulupuolella (IIIA-IIB ja SM). Lisäksi se toimi terapiahevosena, ja pääsi usein myös ajopuuhiin. Yhteistä taivalta on saatu kulkea jo reilusti yli neljännesvuosisata.
Oskun Vanhamäen ratsastustallilta kotiutumisen myötä sydänystävänsä Tuiskun kanssa pesueeseemme kuuluikin yhtäkkiä kaksi eläkehevosta. Ikähevosissa on aina omatkin murheensa. Fysiikka ei enää nuorru, ja ikä tuo tullessaan monenlaista huollettavaa.
Olen kuitenkin aina arvostanut iän tuomaa viisautta. Mielestäni eläimillekin voi antaa oikeuden viettää eläke-elämää ilman vaatimuksia, mikäli niiden kunto ja olosuhteet sen sallivat. Paljon elämää nähneet hevoset antavat hirvittävän paljon. Jokaisella karvakorvaparilla on ollut meille suuri merkitys, ja mitä erityisempiä ominaisuuksia eläimiltä löytyykään, sen merkityksellisempiä niistä on tullut. Ikähevosen viisaus on jotain mitä ei koskaan ymmärrä ennenkuin sitä katselee silmästä silmään ja pääsee nauttimaan päivistä näitä seuraillen.
Aika kuitenkin kuluu, enkä koskaan tiedä kumpi on kipeämpää, joutua luopumaan eläinystävästään liian nuorena, vai joutua päästämään se pois niin hirvittävän pitkän yhteisen matkan jälkeen. Siihen saakka voi kuitenkin yrittää tehdä parhaansa, ja nauttia jokaisesta päivästä.
Ainoatakaan päivää en näiden kanssa vietetystä ajasta vaihtaisi pois. Saimme kunnian pitää pitkän elämäntyön tehnyttä suomenhevosmammaakin sen viimeiset elinvuodet milloin Oskun seuralaisena, milloin varsojen Justiinamaisena komentajana tai milloin puutarhatonttuna pihamaallamme. Saimme kunnian myös saatella sen hevosten taivaaseen kun elämä sen vaati. Tuisku antoi paljon, jopa omannäköisensä vahvan leimansa kotitallimme mummilaakson imagoon. Elämämme täällä Rautalammin perukoilla sujui vuosikausia hyvin verkkaiseen tahtiin ja hyvin leppoisasti.
Kotihevosina niin eläkeläiset kuin muutaman vuoden sisällä ilmestyneet kasvavat kakaratkin viettävät meillä lokoisaa elämää täyspäivätarhauksessa. Ensimmäisen kevään ajaksi vielä kolmaskin karsina sai eläkeläisasukkaan, kun suomenhevostamma Tähtiliina muutti meille kevääksi. Tuosta ajasta näin vuosien saatossa tallin keski-ikä onkin sitten keikahtanut täysin päälaelleen ensin yhden varsan, sitten jo useamman ja viimein tuon kaikenkirjavan varsatallin myötä.
Tallielämän ympärillä tapahtuu monenlaista, lähtien jo itse tallirakennuksen muokkautumisesta hevosten pitoon soveltuvaksi. Jonkunnäköisen talliremonttiblogin vuoksi ryhdyin aikoinaan tätä sivustoa kasaamaankin, ja vaikka sivustoa on jo vuonna 2011 muokattu uuteen ulkoasuun ja vähän loogisemmaksi muutenkin, pyrin säilyttämään vanhat blogimerkinnät ainakin niiltä osin kun ne saan tallennettua. Linkit blogeihin löytyvät oikeasta laidasta sivustoa.
