Lähtökohtaisesti arvostan itse vanhaa, hyvää hevosmiestaitoa. Olen saanut kunnian viettää oman lapsuuteni ukkini hevosmiestaidon huomassa, ja näin jälkeenpäin tietysti toivon hartaasti, että olisin itse saanut oppia vielä paljon enemmänkin. Samoin toivon että tuota samaa luonnollista hevosmiestaitoa ja -silmää on siirtynyt sekä oppilaisiini että omaan jälkikasvuunikin. Nykyaikana jonkinlaiseksi muotisanaksi tullut “hevosmiestaito” pitää sisällään melkoisesti mielleyhtymiä. On kuitenkin huomionarvoista, että nykyajan hevosen käsittelystä ja ennenkaikkea niiden tulkitsemisesta on tehty käsitteitä, kirjoineen ja opettajineen. Usein tulee kuitenkin hämmästeltyä, miten asiat, joihin on jotenkin jo kasvanut sisään aiemmin, ovat nykyisinkin ihan samoja; nyt niille on annettu vain termit ja nimet.
Olen puuhastellut lajin parissa aktiivisesti lähes koko ikäni. Mm. seuratoiminnassa, joista mainittakoon Putaansaaren Ratsastajat (PsR, hallitustehtävät), Itä-Suomen Ratsastajat (ISR, pj. v.2000- ), järjestötehtävistä Itä-Suomen Ratsastusjaosto (mm. hallituksen jäsen, aluevalmennusvastaava, VILLIVARSA-cup -vastaava, SRL:n sporttirekisteri-koulutus). Sekä tunnistan että tunnustan itsessäni jonkunnäköisen delegaattori-hengen, ja olenkin aina ollut kiinnostunut erilaisista kilpailujärjestelytehtävistä. Erityisesti olen kuitenkin nauttinut seurojen välisen yhteistyön kehittymisestä.
Olen toiminut ratsastustalliyrittäjänä Ylä-Savossa, Nilsiä-Varpaisjärvi -sektorilla parisenkymmentä vuotta. Näistä viimeiset vuodet liittyivät tiiviisti vanhemman tyttäreni Riikan kansalliseen kilpailukausiin, erityisesti ponikauden osalta, jolloin tuli reissuttua Suomea ristiinrastiin. Tulipa siinä lisäksi selailtua vähän pohjoismaitakin. (kuva: Baltic-Cup Halmstad, Ruotsi Ojaloiden kisa-albumi)
Poniäiteilystä kaikkine höysteineen, tuhansine ja tuhansine kilometreineen, rusetteineen ja niine pettymyksineenkin on jäänyt kokonaisuutena valtavasti mieleenjuolahtavia muistoja ja ennenkaikkea; hyviä ystäviä lajin pariin ympäri Suomea.
Ratsastuskilpailut ovat minulle tuttuja niin talli-, seura- kuin kansallisellakin tasolla. Näistä minulle onkin kertynyt vuosien saatossa melkolailla laaja näkemys. Olen toiminut tuomaritehtävissä sekä koulu- että estekisoissa, tulosvastaavana, sekä viimeisten vuosien aikana ovat sitten ammattini puolesta tainneet nuo kuuluttajatehtävät ottaa jalansijaa ainakin valtakunnallisten kilpailujen myötä. Olen saanut kunnian olla jo useina vuosina mukana esim. GP-, SM- ja erilaisten tähti- ja sarjakilpailujen kuulutustehtävissä pitkin Suomen maata. Paikallisten ratsastusseurojen ja -tallien tapahtumissa olen ollut keretessäni myös mukana kun vain aika sen sallii.
Yhteistyö ja muu alan verkostoituminen on ollut aina lähellä sydäntäni. MLL:n hallinnoima Neliapila-hanke (2005-2007) tarjosi minulle tähän liittyvän hankevetäjän työn, jonka myötä muutimmekin Ylä-Savosta ylemmäksi Sisä-Savoon v. 2005. Neliapila-hankkeen aikaansaannoksena syntyi Itä-Suomen alueen kattava Hevossavo-sivusto., jonka sisarsivusto Hevossuomi sai tästä sittemmin alkunsa.
Pitkä hevoalan kokemus antaa näkemystä lajiin ikäänkuin sisältä päin. Peruskoulutukseni alalle olen käynyt hakemassa Ypäjältä (1983-84).
Omalta kohdaltani rakkaasta harrastuksesta tuli aikanaan koulutuksen myötä ammatti, nyt olen ikäänkuin “palannut juurilleni”. Muutaman vuoden tauon jälkeen kotonakin on taas hevosia ilman mitään oleellisia tarpeita tai tavoitteita. Hevoskasvatuskin mokoma on hyvin, hyvin pienimuotoisena mutta sitäkin mielenkiintoisempana eksynyt kuvioihin mukaan.
